Uskonnollisuus nousussa vai laskussa?

Uskonnollisuus nousussa vai laskussa?

Olin parin viikkoa sitten tilaisuudessa, jossa selviteltiin uskonnollista tilannetta Suomessa ja erityisesti Helsingissä.

Pitkään on puhuttu siitä, ettei uskonnollisuus oikeasti ole mihinkään katoamassa länsimaista, vaan se on vain muuttamassa muotoaan. Uskonnollisuuden nousun puolesta näyttäisi puhuvan tieto, jonka mukaan Suomessa on kaikkiaan jopa 780 erilaista uskonnollista yhteisöä. Ainakin itse olin yllättänyt näin suuresta luvusta. Näin suuri luku on tosin osittain tilastoharha, sillä uskontojen joukkoon lasketaan myös kamppailulajeja, joiden taustalla vaikuttaa jokin uskonnollinen ideologia. Mikäli oikein ymmärsin, niin suurin osa näistä uskonnollisista yhteisöistä on pieniä ja niihin kuuluu pääsääntöisesti joitakin kymmeniä tai parhaimmillaan muutamia satoja ihmisiä. Yhteenlaskettuna perinteisten kirkkojen ulkopuolella oleviin ryhmittymiin kuuluu kaikkiaan n. 65 000 henkilöä.

Kyselyiden mukaan 60 % suomalaisista pitää itseään jollain tavalla uskonnollisena. Aika moni uskoo yhteen Jumalaan tai jonkinlaiseen henkeen. Kristillisen jumalakuvan kannalta mielenkiintoinen tieto on se, että vain 18 % suomalaisista uskoo persoonalliseen Jumalaan, joka vastaa rukouksiin. Tutkimusten mukaan EU:n alueella puolella on klassisesta kristinuskosta poikkeava jumalakuva. Joka tapauksessa uskonnolla on edelleen vahva asema suomalaisissa mielissä. Mutta miten tulee olemaan jatkossa?

Näyttäisi siltä, ettei ateistinen maailmankatsomus herätä mitään suuria intohimoja ihmisissä: ateistiksi itsensä määritteleviä suomalaisia on vain 3-5 % eli ei kovin paljon. Asia, joka kuitenkin herättää kysymään uskontojen tulevaa asemaa on epäilevien tai agnostikkojen suuri määrä. Etenkin nuoremmista ikäryhmistä tähän joukkoon kuuluu suuri määrä (mahdollisesti jopa puolet). Tämä kertoo mielestäni ainakin parista asiasta. Ensinnäkin se kertoo siitä, ettei nykyihminen mielellään ota jyrkkiä kantoja asioihin, joihin ei maalaisjärjellä voi saada mitään ehdotonta varmuutta. Pidetään ns. optiot auki. Toiseksi se viestii mielestäni uskonnon vähäisestä merkityksestä arkisessa elämässä ja uskonnon kyvyttömyydestä jäsentää elämää kokonaisvaltaisesti, niin että ihminen voisi sanoa omaavansa uskonnollisen maailmankatsomuksen. Uskonto ei tunnu luovan ihmisten välille yhteistä todellisuutta, joten se väistämättä yksityistyy jokaisen omaksi jutuksi ja uskonnon julkinen merkitys vähenee. Jos asiaa vähän kärjistää, niin tuntuukin siltä, että monelle nuorelle aikuiselle uskonto on jollain tavalla rinnastettavissa harrastukseen eli uskonnon merkitys rajoittuu hyvin kapealle elämänalueelle, esim. työpäivän jälkeen uskonnollinen meditaatio parhaimmillaan rentouttaa ja vapauttaa voimia muuhun toimintaan.

Tällaisessa tilanteessa kirkon on yhä vaikeampi perustella jäsenyyden merkitystä. Kirkon resurssit eivät mitenkään riitä siihen, että kaikille erilaisille jäsenryhmille tarjottaisiin räätälöityjä palveluita, joiden vastineeksi ihmiset maksaisivat kirkollisveronsa. Kirkon pitää saada ihmiset samaistumaan toimintaansa jollain yleisemmällä tasolla. Usein kirkon jäsenyyttä (ihan hyvästä syystäkin) perustellaan sillä, että kirkko tekee paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja auttaa hädässä olevia. Jostain näkökulmasta voisi ajatella, että tällaiset perustelut kertovat myös kirkon maallistumisesta (tai tällaisten perustelujen tavallisuus). Nimittäin harvoin kuulee julkisuudessa, että kirkon jäsenyyttä perusteltaisiin vaikka sakramenteille: kasteella ja ehtoollisella. Mahdollisesti kirkon työntekijätkin aavistavat, että harvalle tällaiset puhtaasi uskonnolliset perustelut enää riittävät.

Kaikesta siihen liittyvistä riskeistä huolimatta kirkon pitäisi jatkossa selkeämmin keskustella omasta aatteellisesta perustastaan, kristinuskosta, ja sen merkityksestä tänä päivänä. Muussa tapauksessa koko hommalta putoaa ns. pohja pois. Voi olla, että keskustelun päätteeksi kirkkoon jäävät parhaassa tapauksessa ne 18 %, jotka sen nytkin kokevat omakseen. Itse jaksan uskoa, että kristinuskon asia kantaa laajemminkin.