Pääsiäisen hartaus

Minulle kristinuskossa on ollut erityisen tärkeää siihen sisältyä sosiaalieettinen näkökulma. Ilman sitä kristinusko jää minulle jotenkin mykäksi ja vaille todellista merkitystä. Aina kun puhutaan kristinuskon laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä, on vaarana ajautua idealismin puolelle – toivon sijasta toiveajatteluun. Pappina ja kristittynä koen kuitenkin velvollisuudeksi pohtia yhteiskunnallisia asioita, sillä erilaisten yhteiskunnallisten kysymysten ja huolenaiheiden takana ovat oikeat ihmiset, joita myös työssäni kohtaan.

Raamatun pohjalta ei voi rakentaa selkeää yhteiskunnallista ohjelmaa, mutta jotkin teemat siellä kuitenkin toistuvat, kuten velvollisuus pitää vähäosaisten asiaa esillä – olla siis äänenä niille, jotka ovat muuten vaarassa unohtua. Kristinuskon merkitystä voi lähteä hahmottamaan myös pitkäperjantaista ja rististä käsin. Uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että Jeesus teloitettiin. Mutta miksi?

Jeesusta ei tapettu sen takia, että hän kulki ympäri ja julista lähimmäisen- ja vihollisen rakkautta sekä armoa, vaan siksi, että Jeesus tarjosi vaihtoehdon nykyiselle tilanteelle, asetti kyseenalaiseksi vallitsevat olosuhteet ja herätti toivon muutoksesta. Valtaapitävät tahot eivät ymmärrettävästi erityisemmin syttyneet Jeesuksen muutosviestille ja voimakeinot otettiin käyttöön. Tätä taustaa vasten ristin ivallinen päällekirjoitus tulee ymmärrettäväksi ”Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas” – sen voisi ymmärtää kysymykseksi: onko jollakin vielä halua tuoda esille parempi visionsa tulevaisuudesta?

Minulla on näppituntuma, että aika moni tämän kaupungin nuorista aikuisista kaipasi jotain uutta näkyä omaan elämäänsä. Miksi?

Moni kokee, että on erittäin vaikeaa päättää, minkälaisten asioiden varaan oma elämä pitäisi rakentaa ja oma identiteetti tuntuu siksi varsin häilyvältä. Lähemmin tarkasteltuna moni näkee oman elämänsä ns. merkitykselliset asiat jopa banaaleina. Tällainen kuva syntyi niistä kirjoituksista, joita Helsingin seurakuntayhtymä keräsi muutama vuosi sitten nuorille aikuisille järjestetyn kirjoituskilpailun yhteydessä.

Samalla kuin omaa elämää on vaikea saada todellista merkitystä, jokainen vähänkin valveutunut näkee ympärillään massiivisia, ja meidän elämämme kannalta aivan ratkaisevan merkityksellisiä kysymyksiä (kuten ympäristökysymykset, työttömyyden, ilmastonmuutoksen, globaalin köyhyyden, sodat, terrorismin ja ihmisoikeuksien puutteen). Näiden asioiden eteen olisi jopa tahtoa toimia, mutta yhden ihmisenkokoiset keinot näyttävät jotenkin puuttuvan. Koska todellista toivoa muutoksesta ei ole, ajatukset ja teot eivät loppupeleissä oikein ohjaudu mihinkään – poljetaan paikallaan.

Voisi kysyä, mitä kristinuskolla on tähän tilanteeseen sanomista? Jotenkin itse (ehkä naivistikin) uskon, että visiot paremmasta vievät tätä maailmaa eteenpäin. Niin on ollut aina mielestäni ihmiskunnan historiassa. Kristinuskoon sisältyy juuri tällainen visio paremmasta maailmasta, josta Jeesus käyttää nimeä Jumalan valtakunta. Se on kuva siitä, mitä tämä elämä voisi parhaimmillaan olla. Ja tätä kuvaa vasten monet asiat näyttävät vähintään kysymys - jos ei suorastaan huutomerkkeinä. Siteeraan lopuksi itseäni : ) ”Kristinusko ei tuo elämään auvoa, vaan perspektiiviä, kun kohtaamme isoja, vaikeita asioita. Se antaa näköalan toivoon.” (Mainosteksti Kirkossa & Kaupungissa)