Jouluevankeliumin alussa kerrotaan, kuinka Marian ja Joosefin oli lähdettävä Nasaretista Betlehemiin verollepanoa varten. Ei mikään ihan vaatimaton matka kulkea täysissä ruumiin ja sielun voimissa saati viimeisillään raskaana; Suomessa pitäisi kävellä vähintään Helsingistä Hämeenlinnaan, jotta pääsisi Marian ja Joosefin kanssa samoille mittarilukemille. Marian ja Joosefin tekemä matka on kuitenkin ollut vaivan arvoinen, sillä tuon reissun jälkeen mikään ei heidän elämässään ollut entisellään (tai maailmassa ylipäätänsä).
Marian ja Joosefin taittama taival Nasaretista Betlehemiin on hyvä osoitus siitä, kuinka perustavanlaatuisia muutoksia elämässämme voi tapahtua matkalla. Monella ihmisellä onkin aika ajoin tarvetta lähteä pois totutuista ympyröistä uusiin maisemiin. Ei ainoastaan lataamaa akkuja, jotta omaa arkea jaksaisi taas paremmin, vaan arvioimaan syvällisemmin omaa elämää. Olisiko siinä syytä tehdä joitakin perustavanlaatuisia muutoksia? Joskus tällaiselle reissulle ajaa sisäinen tunne siitä, että oma elämä ei tunnu omalta; omaan elämään ei jotenkin voi syvältä sielunsa syövereistä sanoa: Kyllä, this is it! Asiat saattavat olla päällepäin täysin hyvissä kantimissa, mutta jotakin silti tuntuu puuttuvan: substanssia?
Ihminen on äärimmäisen mukautumis- ja sopeutumiskykyinen niin hyvässä kuin pahassakin. Vallitsevien olojen vastustaminen tai muutoksen tekeminen on suurimmalle osalle meistä vastenmielistä puuhaa ja siksi helposti tyydymme säilyttämään status quon. Elämä tuntuu helpommalta ja saamme turvaa siitä, että pidämme monia asioita täysin itsestäänselvyyksinä: ihmissuhteitamme, työtämme, harrastuksiamme, elämäämme! Edellä mainituista syistä joidenkin kriittisten kysymysten pohtiminen voi jäädä vähemmälle huomiolle. Kysymysten kuten, mitä minulle oikeastaan kuuluu? Näinkö haluan elämääni elää? Jotain näiden kysymysten laiminlyömisestä kertoo se, että yleisimpiä kysymyksiä, joihin ihmiset haluaisivat tutkimusten mukaan vastauksen on: Kuka minä olen?
Tuttu sanonta tietää: ”Joskus täytyy lähteä kauas, jotta näkee lähelle.” Matkalla ollessa on mahdollista saada etäisyyttä omaan arkiseen elämään. Pystymme tarkastelemaan asioitamme objektiivisemmin, lintu- (tai kärpäsen) perspektiivistä. Siitä näkökulmasta asiat näyttävät usein kirkkaammilta. Se, mikä tuntuu arkielämässä yleensä tärkeältä, alkaakin näyttää yhdentekevältä tai jopa naurettavalta, ja marginaalissa oleva asia tulee keskeisemmäksi. Matkan päästä voimme kokea myös yllätyksiä: koti-ikävämme ja kaipauksemme saattaa kohdistua ennalta arvaamattomaan ihmiseen.
Matkan jälkeiset päivät ovat erityisen tärkeitä. Silloin olemme herkimmillämme aistimaan elämämme todellisen tilan. Mukavat asiat tulevat selvemmin esille, mutta myös ne asiat, jotka hiertävät. Kuinka mukavaa on heittäytyä kotoiselle sohvalle, nähdä ympärillä tuttuja kasvoja ja kuinka vastenmielistä taas ajatella seuraavaa päivää duunissa. Mikäli mielimme matkan jälkeen muuttaa elämäämme, aikaa on vain vähän käytettävissä. Ei mene montaa päivää, kun mukavuudenhalumme ja muutoksen pelkomme astuvat jälleen kehiin. Paluu tuttuun uraan ja oravanpyörään tapahtuu pelottavan nopeasti. Ensimmäisen loman jälkeisen viikon lopulla työ alkaa taas tuntua ”ihan mukavalta”, vaikka maanantaina hädin tuskin uskoimme selviämme siitäkään päivästä hengissä. Uusien oivallusten jalkauttamiseen täytyy ryhtyä ASAP!
Rukouslause: Rakas Isä, anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, mitkä voin muuttaa ja hyväksyä ne asiat, mitä en voi muuttaa. Anna myös viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
tiistai 9. joulukuuta 2008
lauantai 6. joulukuuta 2008
Tulkintoja historiasta
Jeesuksen syntymäkertomus löytyy sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeista. Tarkka lukija huomaa, etteivät nämä kertomukset ole yhteen sovitettavissa.
Varhaisilla kristityillä oli ongelma. Jeesuksen tiedettiin asuneen elämänsä Nasaretissa, ja siitä hänelle siunaantuivat lisänimet nasaretilainen ja Nasaretin puuseppä. Vanhassa testamentissa on kuitenkin ennustus, jonka mukaan tuleva messias on syntyisin Betlehemistä. Luukas ja Matteus kertovat kaksi erilaista tarinaa siitä, miten Jeesuksen syntymä saatiin sopimaan messiasta koskeviin odotuksiin.
Kuten on tunnettua, Luukkaan evankeliumissa Jeesus syntyy Betlehemissä kesken verollepanomatkan, jonka jälkeen Maria perheineen palaa takaisin Nasaretiin (josta he olivat lähteneet verollepanoreissulle). Matteuksella lapsi syntyy myös Betlehemissä siitä yksinkertaisesta syystä, että Joosef ja Maria asuvat kaupungissa vakinaisesti. Jeesus ei kuitenkaan kauaa ehdi elää syntymäkaupungissaan, vaan hänen täytyy paeta murhanhimoista Kuningas Herodesta Egyptiin. Eikä sieltä ollut Matteuksen mukaan enää paluuta Betlehemiin: unessa saadun viestin ohjaamana Joosef päätti muuttaa vaimonsa ja lapsensa kanssa Egyptistä Galileaan, Nasaretin kaupunkiin, jossa he voisivat elää turvassa kaikilta vainoajilta.
Mitä nämä faktat kertovat jouluevankeliumeiden historiallisesta arvosta? Nykyajan tutkija voisi sanoa, että tarinoiden henkilöhahmot ovat todellisia, mutta itse syntymäkertomuksen historiallinen arvo on varsin vähäinen. Tarinan kertomisen motiivina ei niinkään ollut kuvata tapahtumien todellista kulkua, vaan todistaa, että Jeesus on juutalaisten odottama messias: Jumalan mies. Siitä, että Jeesus todella syntyi Betlehemissä, ei ole mitään takuita. Ikävältä tuntuva tosiasia on, ettei Jeesuksen syntymäkertomus ole ainoa evankeliumien osa, joka ei kestä kriittistä historiallista tarkastelua. Matteus ja Luukas eivät ole ainoastaan koonneet yhteen Jeesusta käsitteleviä tarinoita, vaan ovat luoneet kumpainenkin oman Jeesus-hahmonsa omine painotuksineen. Esimerkiksi tunnettu ajatus Jeesuksesta syntisten ystävänä voi oikeammin olla: Luukas syntisten ystävä. Mitä nämä edellä esitetyt väitteet oikeastaan tarkoittavat? Eikö Raamattu olekaan totta? Ja onko Raamatun arvo lopulta sidoksissa sen historialliseen paikkansa pitävyyteen?
Suomalaisille ”totuus” jatkosodasta ei ole välittynyt historiankirjoista, vaan Väinö Linnan romaanista ja Edvin Laineen elokuvasta. Teokset ovat tehneet moniin lähtemättömän vaikutuksen. Ne ovat auttaneet ymmärtämään lähihistorian tapahtumia, rakentaneet meidän yhteistä suomalaista identiteettiämme sekä antaneet mahdollisuuden itsenäisyyspäivänä potea kollektiivisesti TV:n ääressä kansakuntamme syvää traumaa. Ovatko Tuntemattoman sotilaan herättämät ajatukset ja syvät tunteet kuitenkin pohjimmiltaan pelkkää valhetta ja harhaa, koska romaanin tarina ja sen henkilöhahmot eivät ole historiallisessa mielessä täysin tosia?
Ehkei Matteuksen, Luukkaan tai Väinö Linnan arvoa kannata punnita sen mukaan, miten he ovat onnistuneet historiankirjoittajina. He ovat välittäneet eteenpäin heitä syvästi koskettaneen historian tapahtuman ja sen merkityksen sellaisessa muodossa, jonka on voinut ymmärtää. Tarinoihin on voinut samaistua ja niissä on voinut nähdä jotain, mikä on elämässä aidosti totta. He ovat kuvanneet niitä suurempia voimia, jotka vaikuttavat yksittäisen ihmisen elämän takana.
Psalmilause: ”Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä. Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän lähettää salamat, avaa sateelle tien ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan.”
Varhaisilla kristityillä oli ongelma. Jeesuksen tiedettiin asuneen elämänsä Nasaretissa, ja siitä hänelle siunaantuivat lisänimet nasaretilainen ja Nasaretin puuseppä. Vanhassa testamentissa on kuitenkin ennustus, jonka mukaan tuleva messias on syntyisin Betlehemistä. Luukas ja Matteus kertovat kaksi erilaista tarinaa siitä, miten Jeesuksen syntymä saatiin sopimaan messiasta koskeviin odotuksiin.
Kuten on tunnettua, Luukkaan evankeliumissa Jeesus syntyy Betlehemissä kesken verollepanomatkan, jonka jälkeen Maria perheineen palaa takaisin Nasaretiin (josta he olivat lähteneet verollepanoreissulle). Matteuksella lapsi syntyy myös Betlehemissä siitä yksinkertaisesta syystä, että Joosef ja Maria asuvat kaupungissa vakinaisesti. Jeesus ei kuitenkaan kauaa ehdi elää syntymäkaupungissaan, vaan hänen täytyy paeta murhanhimoista Kuningas Herodesta Egyptiin. Eikä sieltä ollut Matteuksen mukaan enää paluuta Betlehemiin: unessa saadun viestin ohjaamana Joosef päätti muuttaa vaimonsa ja lapsensa kanssa Egyptistä Galileaan, Nasaretin kaupunkiin, jossa he voisivat elää turvassa kaikilta vainoajilta.
Mitä nämä faktat kertovat jouluevankeliumeiden historiallisesta arvosta? Nykyajan tutkija voisi sanoa, että tarinoiden henkilöhahmot ovat todellisia, mutta itse syntymäkertomuksen historiallinen arvo on varsin vähäinen. Tarinan kertomisen motiivina ei niinkään ollut kuvata tapahtumien todellista kulkua, vaan todistaa, että Jeesus on juutalaisten odottama messias: Jumalan mies. Siitä, että Jeesus todella syntyi Betlehemissä, ei ole mitään takuita. Ikävältä tuntuva tosiasia on, ettei Jeesuksen syntymäkertomus ole ainoa evankeliumien osa, joka ei kestä kriittistä historiallista tarkastelua. Matteus ja Luukas eivät ole ainoastaan koonneet yhteen Jeesusta käsitteleviä tarinoita, vaan ovat luoneet kumpainenkin oman Jeesus-hahmonsa omine painotuksineen. Esimerkiksi tunnettu ajatus Jeesuksesta syntisten ystävänä voi oikeammin olla: Luukas syntisten ystävä. Mitä nämä edellä esitetyt väitteet oikeastaan tarkoittavat? Eikö Raamattu olekaan totta? Ja onko Raamatun arvo lopulta sidoksissa sen historialliseen paikkansa pitävyyteen?
Suomalaisille ”totuus” jatkosodasta ei ole välittynyt historiankirjoista, vaan Väinö Linnan romaanista ja Edvin Laineen elokuvasta. Teokset ovat tehneet moniin lähtemättömän vaikutuksen. Ne ovat auttaneet ymmärtämään lähihistorian tapahtumia, rakentaneet meidän yhteistä suomalaista identiteettiämme sekä antaneet mahdollisuuden itsenäisyyspäivänä potea kollektiivisesti TV:n ääressä kansakuntamme syvää traumaa. Ovatko Tuntemattoman sotilaan herättämät ajatukset ja syvät tunteet kuitenkin pohjimmiltaan pelkkää valhetta ja harhaa, koska romaanin tarina ja sen henkilöhahmot eivät ole historiallisessa mielessä täysin tosia?
Ehkei Matteuksen, Luukkaan tai Väinö Linnan arvoa kannata punnita sen mukaan, miten he ovat onnistuneet historiankirjoittajina. He ovat välittäneet eteenpäin heitä syvästi koskettaneen historian tapahtuman ja sen merkityksen sellaisessa muodossa, jonka on voinut ymmärtää. Tarinoihin on voinut samaistua ja niissä on voinut nähdä jotain, mikä on elämässä aidosti totta. He ovat kuvanneet niitä suurempia voimia, jotka vaikuttavat yksittäisen ihmisen elämän takana.
Psalmilause: ”Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä. Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän lähettää salamat, avaa sateelle tien ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)