Tulkintoja historiasta

Jeesuksen syntymäkertomus löytyy sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeista. Tarkka lukija huomaa, etteivät nämä kertomukset ole yhteen sovitettavissa.

Varhaisilla kristityillä oli ongelma. Jeesuksen tiedettiin asuneen elämänsä Nasaretissa, ja siitä hänelle siunaantuivat lisänimet nasaretilainen ja Nasaretin puuseppä. Vanhassa testamentissa on kuitenkin ennustus, jonka mukaan tuleva messias on syntyisin Betlehemistä. Luukas ja Matteus kertovat kaksi erilaista tarinaa siitä, miten Jeesuksen syntymä saatiin sopimaan messiasta koskeviin odotuksiin.

Kuten on tunnettua, Luukkaan evankeliumissa Jeesus syntyy Betlehemissä kesken verollepanomatkan, jonka jälkeen Maria perheineen palaa takaisin Nasaretiin (josta he olivat lähteneet verollepanoreissulle). Matteuksella lapsi syntyy myös Betlehemissä siitä yksinkertaisesta syystä, että Joosef ja Maria asuvat kaupungissa vakinaisesti. Jeesus ei kuitenkaan kauaa ehdi elää syntymäkaupungissaan, vaan hänen täytyy paeta murhanhimoista Kuningas Herodesta Egyptiin. Eikä sieltä ollut Matteuksen mukaan enää paluuta Betlehemiin: unessa saadun viestin ohjaamana Joosef päätti muuttaa vaimonsa ja lapsensa kanssa Egyptistä Galileaan, Nasaretin kaupunkiin, jossa he voisivat elää turvassa kaikilta vainoajilta.

Mitä nämä faktat kertovat jouluevankeliumeiden historiallisesta arvosta? Nykyajan tutkija voisi sanoa, että tarinoiden henkilöhahmot ovat todellisia, mutta itse syntymäkertomuksen historiallinen arvo on varsin vähäinen. Tarinan kertomisen motiivina ei niinkään ollut kuvata tapahtumien todellista kulkua, vaan todistaa, että Jeesus on juutalaisten odottama messias: Jumalan mies. Siitä, että Jeesus todella syntyi Betlehemissä, ei ole mitään takuita. Ikävältä tuntuva tosiasia on, ettei Jeesuksen syntymäkertomus ole ainoa evankeliumien osa, joka ei kestä kriittistä historiallista tarkastelua. Matteus ja Luukas eivät ole ainoastaan koonneet yhteen Jeesusta käsitteleviä tarinoita, vaan ovat luoneet kumpainenkin oman Jeesus-hahmonsa omine painotuksineen. Esimerkiksi tunnettu ajatus Jeesuksesta syntisten ystävänä voi oikeammin olla: Luukas syntisten ystävä. Mitä nämä edellä esitetyt väitteet oikeastaan tarkoittavat? Eikö Raamattu olekaan totta? Ja onko Raamatun arvo lopulta sidoksissa sen historialliseen paikkansa pitävyyteen?

Suomalaisille ”totuus” jatkosodasta ei ole välittynyt historiankirjoista, vaan Väinö Linnan romaanista ja Edvin Laineen elokuvasta. Teokset ovat tehneet moniin lähtemättömän vaikutuksen. Ne ovat auttaneet ymmärtämään lähihistorian tapahtumia, rakentaneet meidän yhteistä suomalaista identiteettiämme sekä antaneet mahdollisuuden itsenäisyyspäivänä potea kollektiivisesti TV:n ääressä kansakuntamme syvää traumaa. Ovatko Tuntemattoman sotilaan herättämät ajatukset ja syvät tunteet kuitenkin pohjimmiltaan pelkkää valhetta ja harhaa, koska romaanin tarina ja sen henkilöhahmot eivät ole historiallisessa mielessä täysin tosia?

Ehkei Matteuksen, Luukkaan tai Väinö Linnan arvoa kannata punnita sen mukaan, miten he ovat onnistuneet historiankirjoittajina. He ovat välittäneet eteenpäin heitä syvästi koskettaneen historian tapahtuman ja sen merkityksen sellaisessa muodossa, jonka on voinut ymmärtää. Tarinoihin on voinut samaistua ja niissä on voinut nähdä jotain, mikä on elämässä aidosti totta. He ovat kuvanneet niitä suurempia voimia, jotka vaikuttavat yksittäisen ihmisen elämän takana.

Psalmilause: ”Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä. Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän lähettää salamat, avaa sateelle tien ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan.”