Ravinnon merkitys hengelliselle kasvulle (teksti on alustus tilaisuudessa, jossa keskusteltiin otsikon teemoista)

Ruokaan ja syömiseen liittyvät asiat ovat tänä päivänä paljon esillä. Ruuanlaitosta ja syömisestä saa muun muassa hyvää TV-viihdettä erilaisine kokki- ja ruuanlaitto-ohjelmineen. Oikeanlaisesta ruokavaliosta on tarjolla terveysvinkkejä eri medioissa lukematon määrä.

Ruuan terveydelliset ulottuvuudet ovatkin monien ihmisten erityisenä kiinnostuksen kohteena – näissä yhteyksissä ruokaa lähestytään usein laihduttamisen näkökulmasta, jossa on läsnä myös esteettinen ulottuvuus ja ihmisillä toive mahtumisesta paremmin nykyajan hoikkaan ihannekuvaan. Ruoka on esillä myös eettisenä ja arvoihin liittyvänä asiana. Ruuan tuotantoon, etenkin eläinten kohteluun liittyvät epäkohdat ovat olleet Suomessa paljon esillä. Samoin monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ruokaan liittyy monia vakavia ympäristöuhkia, kuten metsien liiallista hakkuuta, eroosiota, vesipulaa ja ilmastomuutosta. Suomalaistenkin niin sanotusta ekologisesta jalanjäljestä noin kolmannes liittyy ruuan tuotantoon.

Ruualla on siis monessa mielessä tänä päivänä paljon merkitystä ja ihmiset suhtautuvat yhä vakavammin siihen, mitä syövät.

Harvemmin julkisessa keskustelussa ruokavalioiden ja syömisen yhteydessä pohditaan erilaisten diettien hengellistä ja uskonnollista merkitystä. Kaikissa maailman uskonnoissa ruualla on kuitenkin tärkeä rooli. Seuraavassa tarkastelen lyhyesti niitä eri ulottuvuuksia, joita ruualle ja syömiselle on eri uskonnoissa annettu. Esille tuotujen näkökulmien rinnalla on olemassa varmasti muitakin tapoja lähestyä asiaa eivätkä esille tuodut näkökulmat ole toisiaan poissulkevia.

Ruokaan ja syömiseen liittyy monen uskonnon piirissä sekä yhteisöllisiä että yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Erilaisten ruokaan liittyvien määräysten avulla pyritään hahmottamaan tarkemmin oman uskonnollisen identiteetin rajoja ja erottumaan kulttuurisesti muista - ruoka ja syöminen erottavat meidät heistä. Varhaisten kristittyjen keskuudessa käytiin kovaa identiteettikiistaa siitä pitääkö kristityksi kääntyneiden omaksua myös juutalaisuuteen liittyvät ruokamääräykset. Apostoli Paavalin edustama näkemys voitti ja juutalaisuuteen liitetyt ruokamääräykset joutuivat kristinuskossa marginaaliin.

Eri uskonnot sisältävät myös erilaisia juhlaperinteitä, joiden aikana perhe- ja lähiomaiset ruokailevat yhdessä ja nauttivat perinteisiä ruokalajeja sekä muistelevat uskonnon keskeisiä tapahtumia. Tuttuina esimerkkeinä juhlaperinteestä voisi mainita joulun-, pääsiäisen- ja juutalaisten sapatin vieton erilaisine aterioineen.

Vaikka syöminen usein toteutuu kodin-, perheen ja pienen yhteisön piirissä, niin moniin uskontoihin on liittynyt ajatus vieraanvaraisuudesta ja siitä seuraava velvollisuus huolehtia oman lähipiirin ulkopuolisistakin lähimmäisistä.  Islamissa almujen antaminen on yksi niin sanotuista viidestä peruspilarista. Almujen antamisen on usein tulkittu nimenomaan velvollisuudeksi ruokkia köyhiä. Evankelista Matteuksen kuvauksessa viimeisestä tuomiosta annetaan jopa ymmärtää, että kristityn pelastuksen ja iankaikkisen elämän ehtona on nälkäisten ruokkiminen ja janoisten juottaminen.

Hindulaisesta uskonnosta ammentanut Mahatma Gandhi paastosi osoittaakseen myötätuntoa Intian kastittomia kohtaan. Gandhille paasto oli myös keino protestoida ja tuoda esille yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja brittihallinnon harjoittamaa poliittista julmuutta. Myös Vanhan testamentin profeetat korostivat julistuksessaan, että Jumalalle mieluinen paasto pitää sisällään väistämättä myös velvollisuuden ajaa köyhien ja sorrettujen asiaa.

Ruokaan ja syömiseen on uskonnoissa liitetty myös yksilökeskeisempiä näkökulmia. Erilaisia uskonnollisia perinteitä yhdistää se, että erilaiset paastot ja ruokailutottumukset sekä ruumiin tarpeiden hallinta ja askeesi, pohjustavat ihmisen sisäistä valaistumista ja jumalakokemusta.

Erityisesti hindulaisuudessa ja juutalaisuudessa eri ruoka-aineet saavat suorastaan kosmisia merkityksiä ja liittävät ihmiset osaksi suurempia voimia, jotka vaikuttavat maailmassa. Tänään kuulemme erityisesti perinteisestä intialaisesta terveystiedosta, ayurvedasta, ja sen eri ruoka-aineille antamasta merkityksestä.

Kristinuskossa ei hindulaisuuden ja juutalaisuuden tapaan nähdä, että tietyillä ruuilla sinänsä olisi suoraan vaikutusta ihmisen hengelliseen tilaan, mutta ruokaan liittyvillä asenteilla, kuten ylettömällä mässäilyllä, kylläkin. Tosin kristillisissä luostareissa pääsääntöisesti pidättäydyttiin lihan syömisestä ja suosittiin kasvisravintoa, koska lihan syömisen ajateltiin vaikeuttavan keskittymistä hengellisiin harjoituksiin. Lisäksi ehtoollisaterialla, jossa Kristus itse on läsnä leivässä ja viinissä, ajatellaan olevan suoria hengellisiä vaikutuksia, kuten syntien anteeksi saaminen ja rakkauden lisääntyminen lähimmäisiämme kohtaan.

Vaikka eri uskonnoissa on liitetty erilaisia näkemyksiä ruokaan ja syömiseen, niin kaikkia uskonnollisia traditiota yhdistää rohkaiseminen kohtuullisuuteen ja itsehillintään. Näiden asenteiden omaksuminen ei ole kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa kovin helppoa, jossa tuotevalikoima tuntuu lähes rajattomalta. Kohtuullisuutta vaikeuttavat myös erilaiset kevyttuotteet, jotka mahdollistavat (liiallisen) syömisen ja juomisen itsekurin sijasta.

Samoin tämä aika korostaa tietynlaista elämän helppoutta ja mukavuutta. Uskonnot taas korostavat, että hengellinen elämä ja korkeiden ideaalien tavoittelu on usein vaikeaa ja vaatii meiltä joskus koviakin uhrauksia. Uskonnollisissa traditioissa elämän vaikeuden korostaminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, sillä itsensä hillitsemään kykenevä ihminen on ennen kaikkea vapaa – hän on vapaa muun muassa kaupallisuudesta ja sen tarjoamasta näköalattomasta kuluttamiseen keskittyvästä elämäntavasta ja maailmakuvasta. Hän on vapaa näkemään sen, mikä elämässä on todella tärkeää ja olennaista.

Kirjallisuutta

Maiju Lehmijoki-Gardner: Askeettien pidot