Tulevaisuuden näkymiä

Miltä näyttävät ilmaston, talouden, uskonnon ja hyvinvointivaltion tulevaisuus? Viikonloppuna osallistuin hyvin kiinnostavaan seminaariin, jossa näitä kysymyksiä käsiteltiin alan asiantuntijoiden johdolla. En tässä yhteydessä voi koko seminaarin antia tyhjentävästi esittää, mutta joitakin ajatuksia, jotka jäivät mieleen muhimaan.

Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola vei kuulijat ilmastomuutoksen monimutkaiseen maailmaan. Hänen mukaansa keskustelu hiilidioksidin roolista ilmastonmuutoksessa ei ole mitenkään loppuun käsitelty aihe, vaikka asia monesti niin julkisuudessa esitetäänkin. Maapallon ilmasto on äärimmäisen monimutkainen järjestelmä, johon vaikuttavat hiilidioksidin lisäksi mannerlaattojen liikkeet, maapallon kiertoradan muoto, maapallon kallistumiskulma suhteessa aurinkoon, auringon aktiivisuus (aurinkopilkkujen määrä), maapallon huojuminen avaruudessa – listaa voisi jatkaa pitkään. Erityisen mielenkiintoinen tieto ilmastomaallikon mielestä oli se, ettei hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä ole aina historian aikana merkinnyt lämpimämpiä aikoja. Ylipäätänsä maapallon ilmasto on vaihdellut vuosimiljoonien aikana valtavasti. Pari kertaa historiansa aikana maapallo on ollut muun muassa kuin kasa nuoskalunta. Korhola ei esitelmässään mitenkään vähätellyt ilmastomuutoksen mahdollista uhkaa ihmiselle. Asian monisyisyyden takia ei ole vain täysin selvää, mitkä toimenpiteet olisivat järkevimpiä, jotta maapallolla olisi mukavaa jatkossakin oleskella. Mieleen painui myös sellainen ikävältä kuulostava arvio: viiden asteen nousu maapallon keskilämpötilassa tarkoittaisi, että vain miljardi ihmistä voi selvitä hengissä!

Ilmastonlämpenemisen jälkeen siirryimme käsittelemään maailmantalouden tulevaisuutta, jolla on aivan ratkaiseva merkitys ilmastoonkin. Innovaatiotutkimuksen professori Antti Hautamäki puhuin omassa esitelmässään painokkaasti talouden henkisestä komponentista. Kuinka luonnonkin kannalta olisi kestävämpää, että ihmiset kuluttaisivat jatkossa yhä enemmän aineettomia hyödykkeitä kuten erialisia palveluita. Suomalaisessa yhteiskunnassa palvelusektorissa olisi vielä paljon kasvupotentiaalia. Hautamäki esitti kriittisen kysymyksen: pitäisikö talous valjastaa joiden muidenkin asioiden kuin vain BKT:n kasvuun? Voisiko onnellisuuden lisääminen olla yksi keskeinen päämäärä taloudelle? Näyttää nimittäin siltä, että varsin nopeasti tulee vastaa sen raja, jonka jälkeen raha ei lisää ihmisten onnellisuutta millään tavalla. Hautamäellä oli esittää myös muutama hämmentävä tilastotieto: länsimaat ovat hyvää vauhtia kutistumassa ja maapallon (taloudellisesti) merkittävimmät alueet löytyvät lähitulevaisuudessa Afrikasta ja Aasiasta. Vuonna 2050 maailman asukkaista vain 6,5 % asuu Euroopassa, 4,2 % Pohjois-Amerikassa. Afrikassa ja Aasiassa tulee vuonna 2050 asumaan jopa 80 % maailman ihmisistä.

Teologian tohtori Jyri Komulainen peesasi Hautamäkeä ja totesi, että myös kristinuskon painopiste tulee siirtymään tai on jo siirtynyt länsimaista muualle. Länsimaihin tehdään tulevaisuudessa lähetystyötä. Vuonna 1950 kristityistä 80 % asui Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Tällä hetkellä 2/3 kristityistä löytyy muualta kuin vanhalta tai uudelta mantereelta. Erityistä nousua maailmassa tekee karismaattinen kristillisyys. Onkin arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä joka kolmas kristitty kuuluu karismaattisuuden piiriin. Karismaattiseen kristillisyyteen kuuluu sellaisia (luterilaisuudelle vieraampia) ilmiöitä kuten ihmeet, profetiat, unet, eksorkismit eli pahojen henkien ulosajamiset. Mielenkiintoinen oli myös Komulaisen näkemys, jonka mukaan länsimainen karismaattisuus poikkeaa muualla maailmassa vaikuttavasta karismaattisuudesta keskeisellä tavalla. Lännessä karismaattisuuteen liittyy monesti Wealth and Health -tyyppinen kristinuskon ja elämässä menestymisen välistä yhteyttä korostava ajattelu. Muualla karismaattinen kristillisyys ei välttämättä lupaile pelkästään auvoista elämää, vaan poliittista taistelua oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Toisin kuin länsimaissa uskonto ei suinkaan ole vain ihmisen yksityiselämään kuuluva alue, vaan siihen liittyy myös vahva yhteiskunnallinen ja sosiaalinen puolensa.

Myös länsimaissa uskontojen julkinen merkitys tulee kasvamaan maahanmuuttajien myötä. Uskonnot ovat usein keskeinen osa maahanmuuttajien identiteettiä ja maailmankatsomusta. Tällä hetkellä kaikissa Euroopan suurimmissa kaupungeissa on läsnä lukematon määrä erilaisia uskonnollisia traditioita. Tulevaisuudessa nimenomaan kaupungeissa tulee syntymään myös uusia traditioita kun ihmiset, esimerkiksi avioliittojen kautta, joutuvat hahmottelemaan erilaisten traditioiden mahdollisuutta elää rinnakkain. Minkälaisen uskonnollisen identiteetin saavat esimerkiksi sellaiset lapset, joiden vanhemmat edustavat hindulaisuutta ja kristinuskoa? Komulaisen mukaan eri uskonnot tulevat myös sisäisesti polarisoitumaan entisestään, kuten on ollut nähtävissä vaikkapa Anglikaanisen kristillisyyden piirissä, jossa liberaalit ja konservatiivit, etelässä ja pohjoisessa asuvat kristityt ovat ottaneet mittaa toisistaan. Etenkin homoseksuaalien asemaan liittyvissä kysymyksissä pohjoiset ja eteläiset Anglikaanikirkot ovat ajatuneet eri leireihin - kristilliset arvot nähdään niissä hyvin eri tavalla.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander päätti seminaarin pohtimalla hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Kiander väitti, ettei Suomessa varsinaisesti ole koskaan ollutkaan hyvinvointivaltiota samassa mielessä kuin Ruotsissa ja Norjassa. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään sellaista ehdotonta estettä, miksei hyvinvointivaltiota voisi ylläpitää tai rakentaa paremmaksi Suomessakin – rahasta se ei ole kiinni, sillä Suomi on yksi maailman vauraimmista maista. Rahan puutteen sijasta hyvinvointivaltiota uhkaa solidaarisuuden puute, joka voi jatkossa lisääntyä merkittävästi. Pohjoismaat ovat perinteisesti olleet hyvin homogeenisiä ja siten solidaarisuutta eri ihmisryhmien välillä on ollut helpompi ylläpitää. Kianderin mukaan on mahdollista, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden lisääntyessä hyvinvointivaltion olemassa ololle ei enää löydy riittäviä henkisiä edellytyksiä. Sillä erilaisten ihmisryhmien välistä solidaarisuutta on vaikeampi ylläpitää, kun ihmiset eivät enää samastu toisiinsa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kiander arvioikin, että jatkossa voi käydä niin, että erilaiset uskonnolliset ryhmittyvät tulevat tarjoamaan jäsenilleen sitä sosiaaliturvaverkkoa, jota aikaisemmin tarjosi valtio. Tällainen malli toimii Yhdysvalloissa. Sosiaaliturvaa voivat jatkossa antaa yhä enemmän myös työnantajat, tosin lähinnä yritysten avainhenkilöille. Käykö tulevaisuudessa niin, että sosiaaliturvaa on tarjolla vain harvoille ja valituille – hope not!

Hartaudellinen osuus ; )
Tulevaisuus on siinä mielessä mukava asia, että siihen voi aina yrittää vaikuttaa. Koskaan ei voi tietää, mitä hyvää voi olla odottamassa, vaikka nyt näyttäisikin synkältä. Siksi kristinuskon piirissä on aina korostettu toivon merkitystä.